Vanhakaupunki (Helsinki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanhakaupunki
Gammelstaden
Kaupungin kartta, jossa Vanhakaupunki korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Vanhakaupunki korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Keskinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 27
Pinta-ala 0,35[1] km² 
Väkiluku 824[2] (2019)
Väestötiheys 2354 as./km²
Osa-alueet -
Postinumero(t) 00560
Lähialueet Koskela, Kumpula, Toukola, Viikinranta

Vanhakaupunki (ruots. Gammelstaden) on Helsingin 27. kaupunginosa. Se on noin 800 asukkaan kaupunginosa kantakaupungin laidalla, Toukolan pohjoispuolella, Vantaanjoen suulla.[1] Piirijaossa Vanhakaupunki kuuluu keskiseen suurpiiriin ja tarkemmin Vanhankaupungin peruspiirin, jonka alueella elää yli 25 000 asukasta.[1]

Kaupunginosan nimi on peräisin siitä, että Helsinki perustettiin alun perin Vanhankaupungin alueelle. Vanhakaupunki esiintyy jo uuden Helsingin perustamisasiakirjassa 1639, ja muoto Gamla staden tai Gammelstaden yleistyi käyttöön myöhemmin. Suomalainen käännösmuoto alkoi saada sijaa vasta 1800-luvun lopulla. Nykyiset nimiasut vahvistettiin virallisiksi vuonna 1909, ja kaupunginosan nimeksi Vanhakaupunki tuli vuonna 1959.

Vantaanjoki jakautuu suullaan kahteen haaraan, joista kummassakin on voimakas Vanhankaupunginkoskeksi kutsuttu koski. Suuhaarojen väliin jää Kuninkaankartanonsaari, jossa sijaitsee Tekniikan museo. Kosken läntisemmässä haarassa on myös pieni vesivoimala, jossa toimii Voimalamuseo Tekniikan museon alaisuudessa.

Helsingin Vanhankaupungin kartta vuodelta 1645.
Hämeentien pohjoispäätä Vanhassakaupungissa vuonna 1907.
Hämeentie, Vanhankaupunginkoski ja Kuninkaankartanonsaari vuonna 1932.
Katso myös: Helsingin historia

Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle Forsbyn eli Koskelan keskiaikaisen kylän paikalle 12. kesäkuuta 1550. Kaupungin oli määrä kilpailla Tallinnan kanssa Suomenlahden kaupasta sekä rajoittaa talonpoikien käymää laitonta kauppaa. Asukkaat saatiin Rauman, Tammisaaren, Ulvilan ja Porvoon kaupungeista.

Vuonna 1570 tulipalo kohtasi Helsinkiä talvella, ja kesällä rutto levisi kaupunkiin. Kaupungissa oli noin 500 asukasta.

1640-luvulla Helsinki siirrettiin Vironniemelle parempien satamaolosuhteiden äärelle, jotta kaupungin talous kohentuisi. Vanhakaupunki autioitui vähitellen.

Ensimmäisestä Helsingistä on säilynyt vain yksi, Hans Hanssonin vuonna 1645 laatima pienimittakaavainen kartta, joka esittää kaupungin sijaintia ja viimeisten vuosien asemakaavaa. Kaupungin korttelit näkyvät kartassa, mutta tontteja ei ole merkitty. Ainoa piirretty rakennus on kirkko, joka sijaitsi nykyisen Vanhankaupungintien pohjoispään länsipuolella. Sen paikalla sijaitsee tänä päivänä Vanhankaupungin kirkkorauniot.

Nykyään Vanhakaupunki on Helsingin aluejaossa 0,35 km² kokoinen alue Vanhankaupunginselän perukan länsipuolella. Alueen kautta kulkee Hämeentien pohjoispää, joka on osa vanhaa Helsingistä itään ja pohjoiseen johtavaa maantietä. Vanha tielinjaus jatkuu Vantaanjoen yli nykyistä Viikintietä pitkin. Vanhankaupungin länsipuolitse kulkee Kustaa Vaasan tie, joka johtaa suoraan Lahdenväylälle. Vuonna 2017 asukkaita tällä alueella oli 361 ja työpaikkoja 453.[1]

Vanhankaupungin peruspiiri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhankaupungin peruspiiri on Vanhankaupungin kaupunginosaa laajempi alue, johon kuuluvat lisäksi Toukolan, Kumpulan, Käpylän ja Koskelan kaupunginosat.[1] Peruspiirin maapinta-ala on 5,38 km² ja asukasluku yhteensä 25 072 (2017).[1] Se kuuluu Keskiseen suurpiiriin.

Peruspiirin osa-alueet ovat: Toukola (1 503 asukasta), Arabianranta (7 501 as.), Kumpula (3 895 as.), Käpylä (8 051 as.), Koskela (3 339 as.) ja Vanhakaupunki (783 as.).[1]

Muistomerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasan puistossa on useita Helsingin varhaiseen historiaan liittyviä muistomerkkejä:

  • Helsingin 400-vuotismuistomerkki sijaitsee Kellomäellä. Sen suunnittelija on kuvanveistäjä Yrjö Rosola.[3] Vuonna 1950 paljastettuun muistomerkkiin kuuluu graniittipaasi, johon on tyylitelty Kustaa Vaasan profiilikuva ja lisäksi erillinen maan tasossa oleva graniittilaatta, jossa on Helsingin asemakaava silloin, kun kaupunki oli Vanhankaupungin alueella.[3]
  • Helsingin rakentajien muistomerkki paljastettiin kaupungin viettäessä 450-vuotisjuhlaansa vuonna 2000.[4] Muistomerkki pystytettiin 400-vuotismuistomerkin lähelle.[4] Rakennusarkkitehti Raimo Sundelinin suunnittelema muistomerkki on mustaa dioriittiä, noin kaksi metriä korkea paasi.[4] Muistomerkin ovat kaupungille lahjoittaneet Porvoon, Tammisaaren ja Ulvilan kaupungit sekä aloitteentekijä Rauman kaupunki – Kustaa Vaasa määräsi noiden neljän kaupungin asukkaita muuttamaan Vantaanjoen suulle perustamaansa uuteen kaupunkiin.[4]
  • Kustaa II Aadolfin maapäivien obeliski on puiston kalliolla.[5] Se pystytettiin Kustaa II Aadolfin vuonna 1616 järjestämien Helsingin maapäivien kunniaksi vuonna 1932.[5] Obeliskin suunnitteli arkkitehti Birger Brunila.[5]
  • Helsingin ensimmäisen kirkon ja hautausmaan muistokivi on myös pystytetty puistoon.[6] Muistokiven pystytysaika ja suunnittelija ovat jääneet tuntemattomaksi.[6]
  1. a b c d e f g Helsinki alueittain 2017 Helsingin kaupunki Tietokeskus. Viitattu 1.4.2019.
  2. http://www.aluesarjat.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b Yrjö Rosola: Helsingin 400-vuotismuistomerkki Julkiset veistokset. Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 14.11.2003. Viitattu 16.1.2016.
  4. a b c d Helsingin rakentajien muistomerkki Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 26.1.2022. Viitattu 17.1.2016.
  5. a b c Kustaa II Aadolfin maapäivien obeliski Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 26.11.2020. Viitattu 17.1.2016.
  6. a b Helsingin ensimmäisen kirkon ja hautausmaan muistokivi Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 15.9.2017. Viitattu 17.1.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]